Moro!
Olen Joonas, 36-vuotias tamperelainen alanvaihtaja. Käyn säännöllisesti Kaupinojan saunalla, sekä toisinaan Tammelan torilla syömässä mustaa makkaraa. Joskus jään pohtimaan filosofisia kysymyksiä liian pitkäksi aikaa. Kuten että voiko avannossa käydä mainitsematta siitä kenellekään, itse en ole vielä pystynyt. Tykkään myös käydä luonnossa patikoimassa ja pelailla erilaisia mailapelejä.
Harratuksiini kuuluu metsäselfieiden ottaminen pitääkseni yllä illuusioita aktiivisesta elämäntyylistä.
Rakennesuunnittelijana
Valmistuin suunnittelupuolen rakennusinsinööriksi vuonna 2012. Alku-urani suunnittelin esijännitettyjä betonielementtejä työpaikkani erikoisyksikössä.
Toteutin tuhansia suunnitelmia ympäri Suomen eri tehtaille. Hankkeina oli mm. kerrostaloja, kouluja, kauppakeskuksia ja sairaaloita. Erityisesti Oulun, Jyväskylän ja Tampereen seudulla on suuri todennäköisyys astella suunnittelemieni kantavien betonilaattojen päällä.
Tämän jälkeen siirryin 3D-mallintajaksi, joka olikin varsin mielenkiintoista puuhaa. Pelasin tietokoneen näytöllä 3D-palapeliä, tein laskelmat toivoen talon pysyvän pystyssä ja joku vielä rakensi sen mukaan ihan oikean kerrostalon.
Kun hanke siirtyi toteutusvaiheeseen, kiintolevyltä fyysiseen todellisuuteen, realisoitui oman työn haastavuus ja vastuu. Enää ei voikaan painaa ”undo”, kun huomaa virheen. Työmaakin alkoi kyselemään, että pitikös tässä kohtaa tätä täyteen raudoitettua teräsbetonielementtiä olla oviaukko. (Kaverille käynyt.)
Vaikka minulla oli mukava pesti, kivat työkaverit ja turvallinen kuukausipalkka, olin kaivannut muutosta jo jonkin aikaa.
Kyseiset asiat saivat minut luomaan tekosyitä itselleni, etten todella haastanut itseäni muutoksen tekemiselle. Asiat oli kuitenkin ”ihan kivasti”. Kun korot nousivat ja työkanta romahti yksikössämme, sain kuulla lomautuksestani, jolle ei määritelty lopetuspäivää.
Salaa sisimmissäni olin jotain tämänlaista taukoa toivonut, että pääsisin todella miettimään asioita. Tästä huolimatta pieni jännitys siinä nousi täysin uuden tilanteen edessä.
Jonkin aikaa asiaa pureksittuani, tajusin että nyt jos koskaan, on aika luoda itsensä uudestaan. Tämä oli se sysäys universumilta, jota olin selkeästi tarvinnut.
Uuden opettelua
Alkoi asioihin tutustuminen. Käytin tunteja ja tunteja joskus yömyöhälle tutkien eri mahdollisuuksia. Vaihtoehtoina oli vaikka mitä, verkkokaupan perustamista, luontokuvaamista, koodaamista, uutta tutkintoa.
Nopeasti kuitenkin suljin sen pois, että lähtisin uudestaan koulun penkille. Halusin oppia taidon, jonka pystyy omaksumaan verrattaen nopeasti, joka on arvokas ja ennen kaikkea, josta nautin. Nämä kriteerit täyttyivät, kun tutustuin hakukoneoptimointiin.
Ja vihdoinkin pääsen toteuttamaan mielenkiinnon kohdettani, joka insinöörin työssä kovin usein sivuutettiin. Eli tutkia ihmisen perimmäistä käyttäytymistä.
Hakukoneoptimoinnissa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se, miten käyttäjä selatessaan toimii kaikkine kärsimättömyyksineen, hakea oletuksille vahvistus tilastoidusta datasta ja muokata sivusto sen mukaan. Kuvailenkin tätä toimialaa ihmispsykologian ja tilastotieteen fuusiona.
Ilmoittauduin mukaan Jutta Lehtisen SEO-akatemiaan. Onneksi minulla on lähipiirissä yrittäjiä. Heistä sain hyviä koekaniineja ja pääsin samantien testaamaan asioita käytännössä.
Kohti yrittäjyyttä
Oivalsin, että jos haluan toteuttaa itseäni täysillä, en sitä pysty palkkatyössä tekemään. Joku muu päättää liikaa minun elämääni koskevista asioista. Siksi ainoa todellinen vaihtoehto uudelle uralleni oli yrittäjyys.
Toki sivutuotteena tulee suurempi riski elämässä ja itselleni hyvin epätyypillisten taitojen opettelu, mitkä kuuluu yrittämiseen. Ne täytyi vain hyväksyä.
Jos haluat kuulla lisää hakukoneoptimoinnista, voidaan pitää palaveri vaikka Ullan grillillä tai tehdä Kaupinojan lauteilla saunasopimus. Toki ihan perinteinen etäkokouskin sopii.